UnilintuKARJUU

”Oj miten vackert,” sanoi ruotsinserkku aikoinaan: ”Ja kuuntele kuinka linnut karjuu puissa!”

 

Tämäkin lintu on alkanut karjua! UnilintuKARJUU on sateenvarjo, joka pitää sisällään kaiken, mitä vertaistuottajana saan aikaan: haastattelut ja sen semmoiset. 🙂

Lähiaikoina se tarkoittaa ainakin yhtä blogikirjoitusta, yhtä some-iltaa ja kahta haastattelua.

 

UnilintuKARJUU!!

Pieniä Pisaroita

Pieniä Pisaroita on Fanni-Laura Patasen toinen julkaisu. Kirja koostuu 15 novellista, jotka kytkeytyvät tunnelmissaan toisiinsa.

Kirjailija kuvaa teosta pimeiden aikojen kirjoitelmaksi, mutta kirjassa on myös toivoa. Vasta nyt, kun Fanni-Laura on paremmassa kunnossa henkisesti, uskaltaa hän puhua ääneen pelot, jotka sumun täyttämänä aikana mieltä hirttivät.

Kirjan myötä Fanni-Laura Patanen toivoo voivansa luoda uskoa niille, joiden tarina vielä ei ole kääntynyt paremmalle.

Sillä, kirjailija huomauttaa, sumu koostuu pisaroista. Mutta astuttuaan pois sumusta aurinkoon, ihminen voi nähdä takanaan sateenkaaren.

39. runo

3.11.2014
AARRE

Aarteita minulla on kaksi, tai vähän enemmän.
Ne ovat silmäpari ystävän, tähtiäkin tärkeämmän.
Ne ovat sisarukset armaat, ei ihan vielä harmaat.
Ne ovat vanhemmat rakkaat, omassa luokassaan hohdokkaat.
Ne ovat isovanhempipari, mummu ja sen vaari.

Armaita aarteita on pikkusiskopuoli, hänestä on aina kova huoli.
Se on serkku sekä toinen, yksi ahkera yksi loinen.
Se on koulutoveririvi, kaikki yhtä niinkuin kivi.
Se on jumppakaverini, jotka kanoina kaakatteli,
Se on kotimaani Suomi, sen kesä, kevät, syksy ja talvi.

Aarteita minulla on enemmän kuin sormia ja varpaita –
vaan joskus tuntuu silti ettei elo kannata.

Silloin otan esiin kynän ja paperin
ja tälle tiuskaisen ja kirjoitan uuden kaupungin!
Uudet tiet, uudet talot, uudet lait minä laadin,
oikeuteni sekä arvokkuuteni takaisin vaadin.

Aarteitahan minulla riittää ihan jakamiseen asti:
A-B-C-D-E-F-G ja muut; koko satsi!

38. runo

23.10.2014
PIKKUSISARELLE

Naurussasi aurinko
sateen jälkeen esiin tulee
Silmiesi rypyt vuosia laskee
hymyn helkkyessä ystävyyttä vannoo

Miten aika on meitä kohdellut
vuoroin heitellyt, mutta hellyydellä
aina välit paikannut

Muistan vaan niin pitkälle
että sinä olet siellä
Ei perhettään voi valita, onneksi
sillä tiedän, en paremmin olisi osannut

Olet sisko paras ystäväni
Kaksoseni – eri ajalta
Tulevaisuuteni tukipilari

Pelkkää onnea en elämääsi sinun toivo
vaan toivon, että ne vaikeimmatkin
pystyt kanssani jakamaan <3

37. runo

17.10.2014

Vieraana talossa
hiirenä kolossa
Pyörittelen peukaloita
ajattelen sammakoita
Kuulen kuinka joku kulkee
oven, portin taaskin sulkee
Tanssin aivan varpahilla
sulavasti askelmilla
Kiltti pieni kummitus
talon Turvaotus

36. runo

16.10.2014

Alavassa maastossa
kanssasi kuljen
Muistot sun hahmosta
mieleeni suljen
Tuleepa päivä
tulta tai tappuraa
Toivon, se kanssani
minun jaa
Vahva ei ihmisen
tarvitse olla
Aatteensa puolesta
ei tarvitse kuolla
Pehmeä on vaikeampi,
sydämensä jakaa
Tahdon uuden päivän
kanssasi alkaa

35. runo

20.9.2014

Usvasta, sumusta
kamalasta, pahasta
kulkenut oon matkan
maailman ympäri monta maata

Näen sen kaiken tuskan
Muistan 2009 ruskan
Mieleeni silti vaihdan
hohdon tulevaisuuden

En yksin taita tietä
Se tietää mun jo sietää
Sukupolvien ”kuilu”
tietää monta samaa tarinaa

Hahmo huuruinen kun näkyy
tiedän ajalla se särkyy
Pisaraiset kadun yllä muodostaa
Sateenkaaren

34. runo

29.8.2014

On niin vastenmielinen olo
voisin oksentaa itseni päälle
voisin talloa itseni kantapäällä
pyörittää ja jättää mädäntymään

Kaikki peilit kaupungin
kaikki ikkunat mua solvaa
ne nauraa
ne ilkkuu
ne rakastaa sitä että
musta tuntuu pahalta

Mun varjo seuraa mua
se tarttuu varjoihin kaupungin
eikä päästä irti
se hidastaa mun vauhtia
etten pääsisi turvaan
kotiin

33. runo

21.8.2014

Aamulla herään
Maalaan naamaan
toivon
onnistumisen
rakkauden

Illalla taas jälkeen päivän
Pesen pois
tuskan
epäonnen
uupumuksen

Miksen ikinä opi?

32. runo

7.8.2011

Käytettyä tavaraa
Osa vaalii
haalii
Toiset ei
Heittää roskiin
Kaatopaikkajäte

Minä olen
jo käytetty
Runneltu
Hakattu
Tahdon lepoon
Kaatopaikkajäte

Retrolamput
Vanhat potkuhousut
Osa vaalii ja haalii
Minutkinko?
Roskiin
Kaatopaikkajäte

KESÄLOMA LOPUSSA

Kesä,
Mikä ihana sana
Sen varjon alle
kertyy niin monia muita
kaunosuita
perhosteluita
simasuita
taikapuita

Mutta
Jos ketään ei ole niitä jakaa
Menee kesä ihan väärään tanaan
tulee ikäviä säitä
päähän täitä
lälläreitä
hannareita
harhaanjohtavia teitä

Siis kiitos teille ystävät, että teitte kesästäni hyvä <3

-Fanni

 

p.s. räppiä osoitteessa https://www.facebook.com/photo.php?v=787702791281012&l=6268356700815434792

 

30. runo

26.5.2014

Juoksen ohi
valuvan veden
sen suloisen meden
jonka se suo

Tahdon luo
äidin ja isän
En kestä enää lisää!
On pakko lopettaa
Hauta kaivaa

Matkaani jatkan
Syön juostessa safkan
Taas vilahtavat kadut
Muistan niistä ne sadut

Kuinka tulinkaan tänne?
Oli reissussa käänne
Tarina vei minut lokaan
Ei kelpaisi muukaan
Ei auttaa voi kukaan

Otan niskasta kiinni
Laitan hiuksiini pinnin
Unohdan sanat ”ehkä” ja ”tota”
Olen valmis sotaan!

29. runo

21.5.2014

Tahti tarkka
yks-kaks
Pistä vielä paremmaks!

Yletä, kurota
Osaat kyllä!
Kun vähän yrität
Taas ja taas
Pystyt parempaan

Ei sovi
tyytyä vähempään
Kun kaiken voi aina
tuloksenkin parantaa

Yritä, yritä
Miksi itket?
Tee paremmin!
Olet huono noin

Olet huono noin

28. runo

18.5.2014

Kuljen halki pihan
läpi puiston
lävitse porttikongin

Jos vielä juoksen
varmasti saavutan sen
Eksytän itseni matkalle

 

Ajatusten kirjo
Vaanivat haamut
mieleni valtatiellä

Nuo vanhat haavat
Seuraavat muistot
Ahdistavat oloani

 

Tahdon kiivetä
korkeimmalle huipulle
Huutaa ja kirkua ääneni pois

Hypätä matkaan
syöksyvän haukan
tai saalistavan naalin

 

Vielä kerran
kuljen katua pitkin
Huokaan asfaltin huohotuksessa

Taivallan matkaa
kaupungin sykkeessä
Ehyenä ihmisenä

27. runo

20.5.2014

Pieni poikalapsi vain
Neljä kesää nähnyt
Hiipii ihan viereen
Painaa siihen pään

Höpsöttelevä vitsiniekka
Vakavailmeinen pohdiskelija
Sanoo: ”Ainiin,
Mä rakastan sua.”

Yhdessä maailmaa
avarramme
Kotipihaa kartoitamme
Tule tähän, sylkkyyn
”Mäkin rakastan sua.”

26. Kilin Kolin Markkoja YOUTUBESSA

Katsopa seuraavaa!

https://www.youtube.com/watch?v=D35443hSyTs

 

8.5.2014

Kilin kolin markkoja
Taskus kultaharkkoja
Nyt enää kuitteja
Pahaisia pantteja

Kilin kolin markkoja
Taskussa kultaharkkoja
KILIN KOLIN MARKKOJA
KILIN KOLIN MARKKOJA

 

Mistä elantoni saan?
Kuka maksaa palkan?
No nyt teki tenän
Siis millä mä elän?

Ennen roolis enkelin
Töitä tein ja rukoilin
Tää uus vaihe harmitti
Kun se tuli niinku pommi

Suuressa maailmassa
Turistina häärään
Turistina WHAT!
Siis kulkurina säädän

Kulkuni pään määrää
Kela joka pihtaa
Tavoitteena: TULOS
Mut se polttaa minut ulos

 

Kilin kolin markkoja
Taskus kultaharkkoja
Nyt enää kuitteja
Pahaisia pantteja

Kilin kolin markkoja
Taskus kultaharkkoja
KILIN KOLIN MARKKOJA
KILIN KOLIN MARKKOJA

 

Toiminimi hakusessa
Talsin lumituiskussa
Lomakkeiden täytössä
1 X 2

Mikä ois se pesti
Joka veisi mutta toisikin
Halpahallin kassakka
Ei kuulunut mun toiveisiin

Pikkutunneille yössä
Raadan työssä
Univormu vaihtuu mutta
Palkkapussi laihtuu

Harmaassa taloudessa
Verojani ryöstän
Alamäkeen syöstän
Koko pirun systeemin!

 

Kilin kolin markkoja
Taskus kultaharkkoja
Nyt enää kuitteja
Pahaisia pantteja

Kilin kolin markkoja
Taskussa kultaharkkoja
KILIN KOLIN MARKKOJA
KILIN KOLIN MARKKOJA

Kilin kolin markkoja
Taskus kultaharkkoja
Nyt enää kuitteja
Pahaisia pantteja

Kilin kolin markkoja
Taskussa kultaharkkoja
KILIN KOLIN MARKKOJA
KILIN KOLIN MARKKOJA

 

Mietinpä tässä
Lyhyessä elämässä
Ajan kulkua
Sen kaunista kaikua

Vauvasta varttuu
Lapsuudessa voimat karttuu
Nutan hökkelistä
Työkkärin hoteisiin

Työpaikat vaihtuu
Arvonimet tarttuu
Lasten leiriohjaajasta
Liituraitapukuihin

Asemani vaihtuu
Niinkun muoti joka haihtuu
Tänään olen esimies
Elämäni – kukaties

25. runo: johan näitä on tullut… :)

1.4.2014

Enkeli surusilmäinen

Miten katsot läpi kauheuden

Etkö näe, näethän sen

Raakuuden, vaikeuden

Enkeli kyyneliesikään

Ei riitä estämään

Hyökyaaltojen tuhoa

Mustaa, pimeyden valoa

Siivin suojaa aina

Myös tiistaina

Jolloin jokin taika

Sekoontuu aikaan

 

Enkeli surusilmäinen

Kuivaa jo kyynelees

Käy siivilles

Lennä vierelle

Ollaan yhtä tässä

Pienessä hetkessä

Elämässä

Niin aallotkin

Ne rauhoittuvat

Uskon, uskothan

Niistä saamme voiman

Käynnistää jonkin roiman

Alkuvoiman

 

24. runo

30.3.2014

Kun sattuu

ja tapahtuu

Niin joskus aivan unohtuu

Ettei meno oo aivan sellaista

kun sen pitäisi olla

Miten voi muka näin ”onnekas”

melkein omasta kädestä kuolla?

Miten voi suru ja ahdinko vainota

Kun puheenlahjat kutistuvat ja suusta tulee vain ”tota”

 

Toivoisin raivota

karjua ja lyödä

En haluais enää koskaan

ikinä syödä

Voisin viiltää pois tämän

pelkurin viitan

Vaan ehkä vaan putoaisin

uuteen ansaan

Voi miksi on elämä niin

pirun kamalaa

Joku ei siitä selviäisi ilman

kunnon humalaa

 

Humala ja Jumala

minulle ihan sama

Naruja kun vetelee

taatusti Saatana

22. runo

24.3.2014

Kun painajaiset valtaa pään

Ja ne on ainoita mitä nään

Yritän avaa silmät mutta

Nään vain mustan jään

 

Koetan juosta: run! run!

Yhtäkkiä kuulen laulun kiurun

 

Kuu kiurusta kesään

Ymmärtääköhän sekään

Millaisiin maisemiin on joutunut

Kai vain tuuli siipiin on tarttunut

21. runo, eli vähän perinteisempää…

5.2.2014

Kun peiliin sä katsot,

kuka katsoo sua takas?

Se ymmärrä, rakas

voi se olla ihan vieras

 

Voi heijastus olla

kuva nukkavierun

ukon niinkuin pierun

tai kuva kauniin sielun

 

Voi kuvajainen muuttua

saatossa ajan

päivässä tai vaan

syystä suuren manan

 

Kun peiliin sä katsot,

kuka katsoo sua takas

Se ymmärrä, rakas

se voi olla ihan vieras

RAP-Fanni: SORMIA KURKKUUN

1/2014

Annatko velkasi juosta

Ettet mietikään laskuu?

Onks tää saman toistoo?

HÄH! Kelle sä luulet puhuvas!

 

Mun sormet soittaa kitaraa

Mun kurkku laulaa aariaa

Mä en nää meissä ku eroa

Sä yrität haukkuu neroa!

 

Omin pikku kätösin ja päästä

Anna olla jo ja säästä

Selitykses muille

Sossun luukuille

 

Ite tulen tekemään

Tän nimen esittämään

Kuninkaiden saleihin

Ku sun nimi menee aleihin

 

Vittu, mikset sä tajuu?

Sul ei oo minkäänlaista hajuu

Mihin kaikkeen likka pystyy

Täältä lähtee niinku pyssyst!

 

Ehken pysty olee omillaan

Sä olet kuin autiolla saarella

Vaan hei, ei mun tarviikaan!

Mullon suku ja frendit tajuutsä?

 

Depressio on uusi inflaatio

Joka toisella nappi huules

Sairaan maailman deflaatio

Kai säkin siitä jo kuulit

 

Ahdistuksen anarkiaa

Pahaa oloa vellovaa

Ainakin mä oon valmis myöntämään

Enkä vaan sormia kurkkuun työntämään!

SPESIAALI RÄPPI: ”METSÄÄ PUILTA” feat Signmark

1/2014

Näetkö metsää puilta

mä nään vaan neulaset

Ai miten niin et?

on mulla mietteet suuret

 

Suu vääntyy kaarelle

mutta väärin päin

suru tulee sisältä

mun täytyy olla näin

 

Tahraton maisema

missä oikein olen?

Näetkö mua ollenkaan?

Tule mun mukaan!

 

Mieli on apea

tie liian kapea

Katoan metsään

Tie viettää kohti vettä/

 

Näetkö metsää puilta

otatko rahasi muilta

nälkäsiltä suilta

Hei herää tähän totuuteen!

 

Paha olla

Paina kaasujalkaa

Nyt tää alkaa

Laita tanaan aikarauta

Tää näyttää aika vakavalta

 

Meri on syvä

sen syvyydessä hyvä

on unohtaa kaikki

Mis on left ja misson raitti

 

Tie viettää kohti vettä

mä vielä henkee vedän

nousen ylös, kumarran

Mä vielä elän/

 

Näetkö metsää puilta

mä nään vaan neulaset

mullon isot huolet

en tästä enää nuorene

 

Sairas mieli vaivaa

tää on uppoava laiva

silti pilvetön taivas

valaa muhun uskoa

 

itsemurhasanomaa

sanasotaa vähän isompaa

viillellyt ranteet tekee tästä

astetta rankempaa

 

Taivaalla loistaa kuu

se rantaan laskeutuu

en tänään luovuta

Ehkä jopa hymyyn kääntyy suu

18. runo

19.1.2014

Kaksi

pientä, suurta

kaverusta

ilo ja onni

ja suru ja masennus

 

Vuorotellen

heittelevät palloa

aina ilo ja onni

ja suru ja mustuus

 

Joskus

käy niin

että ilo ja onni

ja suru ja mustuus

 

Sekoittuvat

kun katkeruus

häpeä

mustasukkaisuus

tulee peliin

 

Vasta niiden

lähdettyä

voi ilo ja onni

ilahduttaa

 

Vasta niiden

poistuttua

vetää suru ja mustuus

maton ja alta

 

Ja sitten

itkettää

17. runo

19.1.2014

Vannon ottein varmoin

Valloin kirkas otsaisten

Etten koskaan muutu

 

Katson itsessäni

Sisälläni muutosta

Jonka vuoksi kaiken menetin

 

Ajatukset uudet

Aivoluteet

Eivät lähde saunomalla

 

Yöllä pimeässä

Nurkissa ne kuiskii

Muuttaa minua muuksi

16. runo

10.1.2014

Sä kysyt kuka mä oon

En oo varma itsekkään

Suunta on mennyt vinoon

Niin kauan etten välitäkään

Kompassia etsin

Tähteä tähtien joukossa

Mikä ois se mun omin

Joka helppais tässä loukussa

Avain kaikkeen

Saduissa annettiin

Mun satu meni pieleen!!

Vain orjantappuraseppeleeseen kiedottiin…

15. runo

7.1.2014

Mitä vittuu

Enks mä saa parantuu?

Kuka täällä päättää

Kääkättää tättärää

 

Lähen matkaan

Avoimin kielin

Mielin kielin

Kielin muiden reitin

 

Ihmeellistä soopaa

Anna tuun ååkaan

Nyt vähän skarppaan

Otan viereen rakkaan

 

Venaan bussia

Elämäni kuskia

Pyörin ja hyörin

On tätä lääniä niin

 

Minne teen majani

Rakennan päälle majakkani

Sieltä suuntaan ohoi

Suoraan prinssin kasvoihin

 

Mennään naimisiin

Riks ja raks

Lapsia syntyy

Yks ja kaks

 

Ja sit alan pressaks

Tän genren staraks

Isommaks ku mikään max

Tajuttoman kovaks

14. runo

1.1.2014

Kun on ihan tyhmää

Ja polla lyö tyhjää

Ja aivot täyttää ahtojää

Ja surkea on sää

 

Niin pitää alkaa bailata

Huilata ja sambata

Leikkiä olevansa kultakala

Avata joka salpa

 

Minne meni ikuisuus

Suuren suuri avaruus

Itkuisuus ja nauravuus

Niiden tulvaisuus

 

Mä tahdon olla paras

En mikään tapas

Loistava varas

Joka vie sulta KAIKEN

 

13. runo

27.12.2013

Mä haluun kuolla

sanon ja kumarran

Tää meiän maailma

se on liian kamala

 

Barokkimusiikki

kehitti mun aivoja

Kun keinuin kiikussa

ihan vauvana

 

Se laulu meni näin

”Katso tännepäin

Kuule ylähuilu

se on liukas, niljakas kuilu!”

 

Mä katsoin sinne tunneliin

veriin vuosin, kuiviin

Ei mua auttanut kukaan

Tajusin, etten halua kalman mukaan

 

Nousin ylös ja avasin silmät

Maailma ei ollutkaan vankilan tyrmä

Upea lumous  mulle avasi oven

Se löi sydämeeni suuren loven

12. runo

Papereissa F33

Hikistä duunii

Sekaisin ku Tony Halme

Puhelen luuriin

 

Selitän lekurille

Ettei naurata yhtään

Se neuvoo lääkekuurille

Vaan ei nappaa meikää

 

Haluan lopettaa turhuudet

Juosta ahon laitaan

Feidata älypuhelimet

Ehkä hypätä laivaan

 

Tahdon matkata jonnekin

Kiinnostavaan ja kauas

Kera leivän ja mehupurkin

Kävellä pois sairaus

 

Olla vaan

iisisti, rakkaiden kanssa

Olla vaan

Iisisti

Rakkaiden kanssa

11. runo

18.12.2013

Anteeksi pyydät

Heikkoja sanoja syydät

Ehkä sun pitäis keskittyy itseesi

 

Haluat olla nuori

Pukeudut kuin huorin

Teet itsestäs pellen

 

Nuoralla kävely

Oman iän väistely

Se kaikki on säälittävää

 

Ehket itse sitä nää

Mutta sun elämää

Haaskaat ihan huolella

 

Leikit tulella

Teet itsestäs tuotetta

Myyt itses halvalla

 

Sä oot karmiva

10. runo

3.12.2013

Punaista ja harmaata

Kuusen vihreää

Kynttilöitä armaita

iltaan pimenevään

Vähän rakoa verhoihin

ehdotti poika pieni

Jotta tontut kurkkivi

ja oisi joulumieli

Punaista ja harmaata

Kuusen vihreää

Lepoa ja toimia

Halaan ystävää

9. runo

2.12.2013

Miksi ikävöin sinua?

Miksi välitän?

Miksi turhaa tihrustan?

Miksi olen näin?

 

Huonon omatunnon saan

ja niin saa vanhat toopet

Haluaisin vaan nähdä taas

Vaiko lyödä puukkoon loven?

 

Emmä tiedä mikä mun on!

On pakko saada tää ulos!

En kestä enää odottaa

On saatava tehdä tulos!

 

Miksi vanhaa muistelen?

Miksi välitän?

Miksen vaan käsiä puistele?

Miksi olen näin?

8. runo

2.12.2013

Punaisia, vihreitä, sinisiä nappaan

herkkuja, karkkeja

Jotain järkeä tähän nuppiin

yksi, viisi, neljä, kaksi?

Sinisiä sieniä

Violettia ruohoa

Litkin punaista linimenttiä

On pakko maistaa

jotain haukkaa

iäti jatkuu tämä tuomio

7. runo

Kenen lupa täällä on päättää

kenen vuoro on syntyä tai kuolla?

Niin paljon on muka tehtävää

mutta vastausta ei meille suoda

Kenellä meistä on onni myötä

kenellä on oikeus uneksia?

Onko taivas ja jumalat hullujen puhetta

missä on utopia?

KUKA TÄÄLLÄ TÄSTÄ KAIKESTA VASTAA

VITTU KENEN PÄÄ LAITETAAN PÖLKYLLE?

Ei itkun voimalla saa liljaa kasvamaan

haudalle lasken havuja

 

R.I.P.

6. runo

24.11.2013

Istun kotisohvalla

mieleni on toisaalla

Tänään ei kuitenkaan tuskassa

Tänään ei missään pahassa

Istun ihan rauhassa

Olen harmoniassa

Minne mennyt tuo mieleni mun?

Varmaan on mennyt luokse sun…

Siellä ollaan vieretysten

Ollaan somat vätykset

Hymyillään hiljaa

Puristetaan kättä ja paljasta pintaa

ihan hiljaa

5. runo

22.11.2013

Haluaisin olla joku muu

Hehkuva ja loistava kuin valoisa kuu

Olisin ihan erilainen

Erikoisen erikoisen tavallinen nainen

Mulla olisi ystäviä

Jotka lupais olla pysyviä

Mutta olis myöskin kavereita

Jotka naurattaa ja katoaa kuin naapurin Pena

Olisin vilkas tai laiskanlainen

Laiha luikku, pullukkainen

En olis niin tyhmä kuin pelkkä minä

Olisin enemmän niin kuin sinä

4. runo

22.11.2013

Tulet mua vastaan

Tahdon sanoa vastaan

Kuulet joka sanan

Toistat aina saman

Nyt olen yksin

Sieluni on tyhjin

Ehkä olen tyhmin?

Luulin tämä jatkuu

Enää vain sattuu

Tahdon olla sun kanssa

Elää ja olla tässä maailmassa

Vaan nyt on olo hatara

Kun et sä mua auta

3. runo

18.11.2013

Näetkö metsää puilta

mä nään vaan neulaset

Ai miten niin et?

On mulla mietteet suuret

Kultainen maisema

Kuu hohkaa kylmää

Ai miten niin tyhmää, häh?

Tää on mun elämää!

Suu vääntyy kaarelle

mutta väärinpäin

Suru tulee sisältä

mun täytyy olla näin

Tahrittu maailma

Missä oikein olen?

Näätkö mua ollenkaan

Hei, näin mä elän!

Suu kääntyy kaarelle

mieli on apea

tie liian kapea

aatteet liian laveat

Mitä tapahtuu meille?

Katoan metsään

Tajuan että

tie viettää kohti vettä

 

2. runo

17.11.2013

Valovoimaisena?

Toisten nähden?

Olenko pukenut ylleni

haarniskan?

Minkä vian?

Miten olla

ympäristössä?

Olen lehti

pyörteessä

Mistä tullut?

Minne menossa?

Elämisen raa’assa sodassa koettuja

päiväunia

Unikuvia

1. runo

13.11.2013

Pimeys hakkaa vasten kasvoja

nostan kädet suojaksi

Tihku maalaa, sade kuultaa

valot muuttuu sumuksi

Kuljen pitkin hiekkarantaa

kivet tarttuvat varpaisiin

Mietin tätä elämänjanaa

hukun öisiin varjoihin

Missä on se satukirjaloppu

joka minulle luvattiin

Jäljellä on vain suunnaton hoppu

kai aikapoimuun minut vangittiin

Minne meni se loistoisa päivä

kun kukat katsoivat minuun kauniisti

Se tunne, kun ei ollu huolen häivää

en voi uskoa sitä loppuneeksi

Tervetuloa

Tervetuloa,

Minulle on tärkeää, että juuri Sinä päätit tulla tänne. Tällä sivulla on runomuotoisia hetken kuvauksia ja valokuvia, ehkäpä jotain muutakin. Tutki ja todella, jätä rakentava palautteesi kommenttina. Se merkitsee minulle paljon.

Unilintu avaa siivet!

Fanni-Laura Patanen on itseoppinut runoilija. Hän on julkaissut vuonna 2012 runokokoelman Palapeliä kokoamassa kustantamonaan Valmiixi.  Kirjaa voi kysyä kirjailijalta itseltään tai Akateemisesta kirjakaupasta. Unilintu-hahmo syntyi unettoman vaiheen tuloksena vuonna 2009 ja muotoutui muotoonsa vuoden 2010 aikana. Unilintua on ollut paitsi kirjallisena myös mm. liinavaatteita koristamassa. Unilintu-muoto on myös päässyt uniikiksi piparkakkumuotiksi Kauno ”Kassu” Leppäkankaan toimesta.

Fanni-Laura on kärsinyt  vaikeasta masennuksesta viimeiset neljä-viisi vuotta, mutta jaksaa yrittää parempaan ja iloita pienistä asioista.

Syksyllä 2013 Fanni-Laura kutsuttiin osallistumaan RAY:n Nuorten Johtokuntaan Paikka auki – Työtä Nuorille -hankkeeseen.